Somatiikka on käsite, jolla voidaan kuvata sellaista kehotyöskentelyn tai henkisen harjoituksen tapaa, jossa korostetaan kehon sisäistä kokemusta.
Somaattinen työskentely avaa kokemaan ja näkemään elävän kehon soomana eli aktiivisena ja mukautuvana. Somatiikan käsitteen isä Thomas Hanna (1970, 23) kuvaa soomaa sellaisena kuin se näyttäytyy ensimmäisen persoonan havainnosta käsin. Somaattisella orientaatiolla Hanna viittaa sellaisiin toimiin, jotka hyödyntävät yksilön subjektiivisia kokemuksia ja kehon tuntemuksia psykofyysisessä eheytymisprosessissa ja toiminnallisessa kuntoutuksessa. (Rouhiainen 2006, 13.)
Somatiikka käsitteen käyttö on levinnyt laajalle ja vuonna 1988 on perustettu The International Somatic Movement Education and Therapy Association (ISMETA) tukemaan erilaisten kehokoulukuntien toimintaa. Nykyään käsitteellä viitataan lukuisiin terapiamuotoihin ja kehomenetelmiin, jotka tarkastelevat kehoa subjektiivisesta perspektiivistä. (Rouhiainen 2006, 15.)
Niitä käytetään muun muassa taiteen ja tanssin, urheilun ja liikunnan, psykologian ja henkisen kasvun sektoreilla. Somaattisia menetelmiä käytetään vaihtoehtoisen terveydenhuollon kentällä, mutta myös virallisessa terveydenhuollossa ja yksityispraktiikoilla. (Rouhiainen 2006, 24.)
Traumasensitiivisen lähestymistavan kautta pääset tutustumaan yksinkertaisiin kehoyhteyttä vahvistaviin somaattisiin harjoitteisiin, joita ohjaan hoitojen yhteydessä. Lisää tietoa lähestymistavasta täältä.
Lähteet:
Hanna, Thomas. Bodies in Revolt: A Primer in Somatic Thinking. New York: Holt, Rinehart and Winston, 1970.
Rouhiainen, Leena 2006. Mitä somatiikka on?: Huomioita somaattisen liikkeen historiasta ja luonteesta. Julkaisussa: Houni, Pia & Laakkonen, Johanna & Reitala, Heta & Rouhiainen, Leena (toim.) Liikkeitä näyttämöllä. Helsinki: Teatterin tutkimusseura.